Tüna Mäkitalo
Tervehdys!
Minä, Tiina Mäkitalo, toivotan Sinut, arvon internet-seikkailija, tervetulleeksi sähköiseen ansiokansiooni selaamaan huolellisesti valikoitua otosta teoksistani ja viihtymään sarjakuvieni parissa.
Seuraavaksi kerron kiusallisia ja pitkästyttäviä asioita itsestäni sekä työskentelytottumuksistani:
Olen syntynyt vuonna 1989 ja vanhenen joka vuosi vähintään yhdellä numerolla. En ole hyvä päässälaskussa, joten minut saa häkeltymään yksinkertaisesti kysymällä, kuinka vanha olen. Tulen Kittilän Sirkasta päin ja olen opiskeluideni kautta päätynyt Rovaniemen ja Tornion kautta Turkuun asumaan.
Olen harrastanut kaikenlaista kuvallista ilmaisua penskasta pitäen ja jo silloin tulevaisuuden "unelma-ammattini" oli "kuvataiteilija". Meninkin valmistumaan "sellaiseksi" vuonna 2013 Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa ja tässä sitä nyt sitten ollaan.
Käytän töissäni eniten sekatekniikoita, sillä miksi käyttää vaan yhden sorttista välinettä ja pigmenttiä, kun voi käyttää kaikkia niitä jotka tuntuu sopivalta ja hyvältä? Vastaus kysymykseen; no ei miksikään, niin siitä ku sitten vaan!
Pidän paljon myös sarjakuvien kyhäilystä, sillä huonojen vitsien kehittely tulee itselle jotenkin luonnostaan. Joskus nauran vitseilleni niin lujaa että röhkin, mutta siinä vaiheessa kun olen piirtänyt jutun valmiiksi, se ei enää huvitakaan minua. Parin vuoden jälkeen jutuilla on onneksi tapana muuttua huonoista taas ihan mukiinmeneviksi.
Eipä mulla muuta tällä kertaa.
Seuraavaksi kerron kiusallisia ja pitkästyttäviä asioita itsestäni sekä työskentelytottumuksistani:
Olen syntynyt vuonna 1989 ja vanhenen joka vuosi vähintään yhdellä numerolla. En ole hyvä päässälaskussa, joten minut saa häkeltymään yksinkertaisesti kysymällä, kuinka vanha olen. Tulen Kittilän Sirkasta päin ja olen opiskeluideni kautta päätynyt Rovaniemen ja Tornion kautta Turkuun asumaan.
Olen harrastanut kaikenlaista kuvallista ilmaisua penskasta pitäen ja jo silloin tulevaisuuden "unelma-ammattini" oli "kuvataiteilija". Meninkin valmistumaan "sellaiseksi" vuonna 2013 Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa ja tässä sitä nyt sitten ollaan.
Käytän töissäni eniten sekatekniikoita, sillä miksi käyttää vaan yhden sorttista välinettä ja pigmenttiä, kun voi käyttää kaikkia niitä jotka tuntuu sopivalta ja hyvältä? Vastaus kysymykseen; no ei miksikään, niin siitä ku sitten vaan!
Pidän paljon myös sarjakuvien kyhäilystä, sillä huonojen vitsien kehittely tulee itselle jotenkin luonnostaan. Joskus nauran vitseilleni niin lujaa että röhkin, mutta siinä vaiheessa kun olen piirtänyt jutun valmiiksi, se ei enää huvitakaan minua. Parin vuoden jälkeen jutuilla on onneksi tapana muuttua huonoista taas ihan mukiinmeneviksi.
Eipä mulla muuta tällä kertaa.
Loppu!
Jänniä juttuja:
"Kun omaa psyykkistä todellisuutta havannoidaan objektiivisena todellisuutena, syntyy erinäisiä tulkintoja, jotka usein kertovat enemmän tulkitsijan todellisemmasta luonteesta kuin itse tarkastelun kohteesta. "
